maanantai 26. helmikuuta 2018

Rikas, rakas (epätäydellinen) arki


Tiedättekö te sen tunteen, että kun olet siivonnut pitkin viikonloppua, voi lopulta sunnuntai iltana istahtaa alas, nostaa jalat ylös, ja vaan nauttia täydellisen siististä kodista?  En minä vaan!

Vaikka meillä ei varsinaisesti elä suurperhe tämän katon alla, niin kuitenkin sen verran suhinaa saadaan aikaiseksi, että siivoaminen on loputon projekti. Koirien- ja kissan karvanlähtö. Pikkuneidin leikit, jotka levittäytyvät huomaamatta talon joka nurkkaan ja huoneeseen. Aikuisten paperit ja muut käden ulottuvilla pidettävät tavarat. Sitten se loputon tiskirumba.
En toki edellytäkään, että missään ei saa näkyä elämisen merkkejä. Mutta täytyy myöntää että tällaiselle pedantille himojärjestäjälle, on joskus aikamoinen työ pitää talo siinä kunnossa, että voisikin huokaista ja nauttia ilman että jokin asia sattuu silmiin. Toki myös Handyman osallistuu siivoamiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen, mutta hän suhtautuu huomattavasti rennommin pieneen epäjärjestykseen kuin minä.










Mutta rakastan siltikin meidän arkea. Ja rentoja viikonloppuja, jolloin voidaan ulkoilun jälkeen ottaa torkut ja vaan nauttia ilman kiirettä ja stressiä. Sellainen viikonloppu on juuri takanapäin. Hyvää ruokaa, hitaita aamupaloja seuraillen lintuja lintulaudalla, ulkoilua mahtavassa kelissä, ja vaan mukavaa yhdessäoloa perheen kesken <3










Rentoutuminen, ja hetkessä eläminen on edelleen sellainen asia jota joudun harjottelemaan joka päivä. Onneksi lapsi, ja nykyinen elämäntilanne antaa siihen täydelliset edellytykset. Nykyään osaan jo nukkua päiväunia, ja kohta saatan jopa olla yhden kokonaisen viikonlopun ilman että korjailen kenenkään jälkiä.... tai siihen en taida pystyä koskaan. Mutta hetkistä nauttiminen. Sen mä jo osaan!