En kutsu itseäni bloggaajaksi. En kutsu sitä edes harrastukseksi. Mutta jokin siinä minua kuitenkin viehättää. Rakastan kotiani. Ja nautin siitä että saan jakaa siitä palasen muillekin. Välillä iskee kuitenkin alemmuuskompleksi katsoessani huippubloggareiten sivuja. Mutta siltikin kun selaan kuvia joita olen postannut, niin katson niitä lämmöllä. Tämä on minun kotini, ja näin minä sen näen. Aitona. Eli joskus nurkissa saattaa näkyä elämisen merkkejä. Mutta se johtuu ainoastaan siitä että tämä on talo jossa eletään täysillä. Eniten harmittaa kun jaan postauksen facebookiin. Jostakin syystä se vetää kuvat puuroksi jos niitä ei ymmärrä suurentaa. Joku kokeneempi voi ehkä tässä asiassa neuvoa?
Pitkä postaustaukoni johtui myös teknisistä syistä. Tietokoneeni oli niin jumissa, että kaatui kun yritin avata yhtäkään kuvaa tai ohjelmaa. Poistin koneelta vajaa 8000 kuvaa, eikä auttanut. Onneksi ihana mieheni tuli apuun, ja ymmärsi tehdä tälle jotain, ja nyt toimii taas :) Minä & tekniikka ei toimita hyvin yhteen.
Koska tauko on pitkä, niin tässä muutamia räpsyjä syksyltä, jotta osaisin taas jostain aloittaa.
Tämä on turvasatamani ja henkireikäni, ja huomasin blogia tarkastellessa, että on jäänyt monet nurkat kuvaamatta alkuremonttien jälkeen. Nyt tästä on tullut koti. Rakastan tätä paikkaa ja ihmisiä ympärilläni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti