sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tervetuloa Joulu

Täällä alkaa talo olla valmis vastaanottamaan joulun. Kuusi tottakai kruunaa joulukodin, mutta muuten on koristeita laiteltu esille jo jonkin verran. Lisääkin kaipaisin, mutta odotan niidenkin kanssa että kerääntyvät luonnostaan pikkuhiljaa kuten tähänkin asti. En harrasta myöskään joulun suhteen kertakäyttöajattelua, vaan haluan että koristeet ovat ajattomia ja ne saa laittaa esille aina joka joulu. Osa nykyisistäkin koristeista ovat jopa lapsuudenkodin ajoilta, ja aina ne on yhtä mukava laittaa esille joulun lähestyessä. Myöskin luonnon antimia käytän mielelläni, niitäkin saa omasta pihapiiristä kerättyä ihan mukavasti.









Joulukalenterit löytyy kodistamme ihan jokaiselle asukille, ja aamuisin kestääkin tovi avata jokaisen luukku. Adam sai myös oman paikan takan päältä, kun Handyman nikkaroi tikapuut, joita pitkin hän pääsee sinne lämmittelemään, ja pakoon koirien leikkisyyttä











Olohuoneeseen tein ison kranssin pihamme suuresta tuijasta. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikkakin jälki olisi saattanut olla hieman siistimpää jos olisin käyttänyt tekoon hieman kauemmin aikaa. Ensi vuonna uusi yritys sitten. 







Ensi kerralla piipahdetaankin pihan puolelle.
Siihen asti, Heippa!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Uusi matto & rinnan alla pulppuava jouluhulluus



Tänä vuonna odotan joulua erityisen paljon. Jotenkin tuntuu ihanalta laittaa joulua kotiin, kun ollaan tänä vuonna yhdessä paikassa koko joulunpyhät. Siispä odotan kädet syyhyten, että saisi jo aloittaa  joulun rakentamisen oikein kunnolla. Olen kuitenkin malttanut mieleni, vaikkakin jotain pientä viritystä onkin havaittavissa.

Iso punakirjava matto matkusti kanssani töistä kotiin, ja löysi paikkansa olohuonetta koristamaan.
Matossa on aika vahva väritys ja kuviointi, jos vertaa siihen mistä yleensä pidän. Mutta jotenkin en päässyt ajatuksesta yli, että tämä matto on saatava jouluksi kotiin.






Kaunis vanha nojatuoli sai uuden kodin olohuoneen nurkasta. Handymanin sisko bongasi sen Facebook kirpputorilta, ja kysyi heti olisiko se sellainen joka sopisi meille. Kaupat tehtiin, ja nyt vanha keinutuoli toimii lähinnä koristeena, kunnes se huolletaan ja liimataan liitoksistaan kunnolla.



Myös herkuttelu on vaihtunut jouluisempaan suuntaan. Ensimmäiset tortut saivat sydämensä vihreistä kuulista. Tänään aiomme leipoa kultakutrin kanssa ensimmäiset piparit :)






Hyvää Pyhäinpäivää kaikille!

torstai 26. lokakuuta 2017

Väleillä on väliä



En tiedä oliko jonkin sortin hulluutta, lähteä maalaamaan lattiasta kattoon männynväristä kotia valkoiseksi. Ainakin sillä hetkellä se tuntui hyvältä idealta. Mutta jos minulta kysyttäisiin tekisinkö sen uudelleen... niin tekisin. 
Sillä rakastan lopputulosta. Vaikka talo on sisältä (lattioita lukuunottamatta) aikalailla täysin valkoinen, antavat puupaneelit silti lämpöisen vaikutelman, väristään huolimatta.
Vihdoin on myös olohuoneen ikkunoiden välit valkoiset. Siitä on kiittäminen ihania talkoolaisia, jotka jälleen kerran astuivat kehiin, auttamaan maalausmotivaationsa kadottanutta. (Kiitos J&J!!)
Punaruskeat puitteet hyppäsivät todella vahvasti esiin valkoisesta taustausta, mutta nyt on olohuoneen ilme huomattavasti omaan silmään rauhallisempi ja raikkaampi.


Ennen








Muutos alkaa
 


 Valmis




Sitten iskikin seuraava dilemma. Olin jo päättänyt että en tahdo verhoja lainkaan olohuoneeseen. Sillä en juurikaan pidä niistä. Mielikuva kauniista verhoista ovat sellaiset, jotka lepattavat tuulessa jossain bungalowissa meren rannalla. Muuten pidän niitä aikalailla turhina pölynkerääjinä.
Paitsi.. nyt kylmien kelien tullen, ymmärrän myös niiden hyödylliset ominaisuudet. Tällaisessa vanhassa talossa toki hieman vetää, ja olohuoneessa on osittain hyvin korkeaa tilaa, jonka vuoksi äänet voimistuu yläkertaan. Siispä olen harkinnut verhoja puhtaasti niiden ääni- sekä kylmän eristys ominaisuuksien vuoksi. Muuten en niitä haluaisi laittaa.

Mitä mieltä olette? Verhoja vai ei?

maanantai 23. lokakuuta 2017

Rushka aika


Aika menee vauhdilla kun on hauskaa.... tai kun on vanha. En ole ihan varma kummassa on syy, mutta jonnekin se syksy nyt katosi. Olin suunnitellut tekeväni lukuisia hyggeily postauksia, mutta aika vähäisiksi jäivät, vaikkakin olen syksystä nauttinut juurikin takkatulen lämmössä, kynttilöitä polttaen, ulkona käyskennellen lähimetsissä ruskaa ihastellen.
En tiedä johtuuko saamattomuus blogin päivittämisessä siitä että nauttii hetkistä sellaisinaan, vai iskikö huomaamatta jonkin asteinen remonttiuupumus? Niin tai näin, nyt tuntuu että alkaa taas energiataso nousta, ja arjen rutiinit istumaan uomiinsa paremmin.
Tässä kuitenkin muutamia syksyisiä otoksia, ennen kuin talvi kun tekee tuloaan oikein tosissaan.











Hieman on arjen rutiineja myös sekoittanut laumamme uusin jäsen. Saanen esitellä Ronja. Hän on rescuekoira joka on pelastettu pentuna kadulta. Meille saapuessaan hän oli 4,5kk, joten paljon opeteltavaa on ollut. Ihanasti on tyttö kotiutunut ja tulee hienosti toimeen muiden eläinten kanssa, myös kissamme Adamin kanssa. Kissojahan oli alunperin kaksi. Valitettavasti kuitenkin toinen pääsi karkuun, eikä häntä ole saatu kiinni yrityksistä huolimatta. Hankimme riistakameran jolla saimme hänestä muutamia havantoja. Loukku viritettiin useaan otteeseen havaintopaikkaan, ja toivottiin parasta. Tulosetta. Olen todella surullinen että hän lähti pakoon, eikä ehtinyt tutustua uuteen kotiinsa ja uuteen perheeseensä. Adam taas on tulonsa jälkeen tullut todellakin kuorestaan, ja hänestä on tullut varsinainen hellyydenkipeä sylikissa (ja Handymanin lellikki).


Ronja





Handyman on laittanut pihan valaistusta kuntoon. Nyt odotamme kuin kuuta nousevaa että kauan kaivattu sähkömies tulisi virittämään valaisimiin myös valot. 
Onneksi kuitenkin Handyman ja Kultakutri laittoivat meille viikonloppuna hieman valoa pimeyteen. 




Olemme saaneet myös maalausurakkaa taas hieman eteenpäin, kun olohuoneen ikkunoiden välit saivat uuden maalipinnan. Siitä kuvia seuraavassa postauksessa!


Nähdään!!