lauantai 4. marraskuuta 2017

Uusi matto & rinnan alla pulppuava jouluhulluus



Tänä vuonna odotan joulua erityisen paljon. Jotenkin tuntuu ihanalta laittaa joulua kotiin, kun ollaan tänä vuonna yhdessä paikassa koko joulunpyhät. Siispä odotan kädet syyhyten, että saisi jo aloittaa  joulun rakentamisen oikein kunnolla. Olen kuitenkin malttanut mieleni, vaikkakin jotain pientä viritystä onkin havaittavissa.

Iso punakirjava matto matkusti kanssani töistä kotiin, ja löysi paikkansa olohuonetta koristamaan.
Matossa on aika vahva väritys ja kuviointi, jos vertaa siihen mistä yleensä pidän. Mutta jotenkin en päässyt ajatuksesta yli, että tämä matto on saatava jouluksi kotiin.






Kaunis vanha nojatuoli sai uuden kodin olohuoneen nurkasta. Handymanin sisko bongasi sen Facebook kirpputorilta, ja kysyi heti olisiko se sellainen joka sopisi meille. Kaupat tehtiin, ja nyt vanha keinutuoli toimii lähinnä koristeena, kunnes se huolletaan ja liimataan liitoksistaan kunnolla.



Myös herkuttelu on vaihtunut jouluisempaan suuntaan. Ensimmäiset tortut saivat sydämensä vihreistä kuulista. Tänään aiomme leipoa kultakutrin kanssa ensimmäiset piparit :)






Hyvää Pyhäinpäivää kaikille!

torstai 26. lokakuuta 2017

Väleillä on väliä



En tiedä oliko jonkin sortin hulluutta, lähteä maalaamaan lattiasta kattoon männynväristä kotia valkoiseksi. Ainakin sillä hetkellä se tuntui hyvältä idealta. Mutta jos minulta kysyttäisiin tekisinkö sen uudelleen... niin tekisin. 
Sillä rakastan lopputulosta. Vaikka talo on sisältä (lattioita lukuunottamatta) aikalailla täysin valkoinen, antavat puupaneelit silti lämpöisen vaikutelman, väristään huolimatta.
Vihdoin on myös olohuoneen ikkunoiden välit valkoiset. Siitä on kiittäminen ihania talkoolaisia, jotka jälleen kerran astuivat kehiin, auttamaan maalausmotivaationsa kadottanutta. (Kiitos J&J!!)
Punaruskeat puitteet hyppäsivät todella vahvasti esiin valkoisesta taustausta, mutta nyt on olohuoneen ilme huomattavasti omaan silmään rauhallisempi ja raikkaampi.


Ennen








Muutos alkaa
 


 Valmis




Sitten iskikin seuraava dilemma. Olin jo päättänyt että en tahdo verhoja lainkaan olohuoneeseen. Sillä en juurikaan pidä niistä. Mielikuva kauniista verhoista ovat sellaiset, jotka lepattavat tuulessa jossain bungalowissa meren rannalla. Muuten pidän niitä aikalailla turhina pölynkerääjinä.
Paitsi.. nyt kylmien kelien tullen, ymmärrän myös niiden hyödylliset ominaisuudet. Tällaisessa vanhassa talossa toki hieman vetää, ja olohuoneessa on osittain hyvin korkeaa tilaa, jonka vuoksi äänet voimistuu yläkertaan. Siispä olen harkinnut verhoja puhtaasti niiden ääni- sekä kylmän eristys ominaisuuksien vuoksi. Muuten en niitä haluaisi laittaa.

Mitä mieltä olette? Verhoja vai ei?

maanantai 23. lokakuuta 2017

Rushka aika


Aika menee vauhdilla kun on hauskaa.... tai kun on vanha. En ole ihan varma kummassa on syy, mutta jonnekin se syksy nyt katosi. Olin suunnitellut tekeväni lukuisia hyggeily postauksia, mutta aika vähäisiksi jäivät, vaikkakin olen syksystä nauttinut juurikin takkatulen lämmössä, kynttilöitä polttaen, ulkona käyskennellen lähimetsissä ruskaa ihastellen.
En tiedä johtuuko saamattomuus blogin päivittämisessä siitä että nauttii hetkistä sellaisinaan, vai iskikö huomaamatta jonkin asteinen remonttiuupumus? Niin tai näin, nyt tuntuu että alkaa taas energiataso nousta, ja arjen rutiinit istumaan uomiinsa paremmin.
Tässä kuitenkin muutamia syksyisiä otoksia, ennen kuin talvi kun tekee tuloaan oikein tosissaan.











Hieman on arjen rutiineja myös sekoittanut laumamme uusin jäsen. Saanen esitellä Ronja. Hän on rescuekoira joka on pelastettu pentuna kadulta. Meille saapuessaan hän oli 4,5kk, joten paljon opeteltavaa on ollut. Ihanasti on tyttö kotiutunut ja tulee hienosti toimeen muiden eläinten kanssa, myös kissamme Adamin kanssa. Kissojahan oli alunperin kaksi. Valitettavasti kuitenkin toinen pääsi karkuun, eikä häntä ole saatu kiinni yrityksistä huolimatta. Hankimme riistakameran jolla saimme hänestä muutamia havantoja. Loukku viritettiin useaan otteeseen havaintopaikkaan, ja toivottiin parasta. Tulosetta. Olen todella surullinen että hän lähti pakoon, eikä ehtinyt tutustua uuteen kotiinsa ja uuteen perheeseensä. Adam taas on tulonsa jälkeen tullut todellakin kuorestaan, ja hänestä on tullut varsinainen hellyydenkipeä sylikissa (ja Handymanin lellikki).


Ronja





Handyman on laittanut pihan valaistusta kuntoon. Nyt odotamme kuin kuuta nousevaa että kauan kaivattu sähkömies tulisi virittämään valaisimiin myös valot. 
Onneksi kuitenkin Handyman ja Kultakutri laittoivat meille viikonloppuna hieman valoa pimeyteen. 




Olemme saaneet myös maalausurakkaa taas hieman eteenpäin, kun olohuoneen ikkunoiden välit saivat uuden maalipinnan. Siitä kuvia seuraavassa postauksessa!


Nähdään!!

























keskiviikko 16. elokuuta 2017

Pimeän tullen


Keinovalo. 
Kuvauksellisesti tuo hirvein asia, mutta arjessa välttämätön ja varsin mukava elementti. Varsinkin kun kevään ja kesän valoisten iltojen jälkeen sapuu taas elokuu, ja pilkkopimeät illat. 
Olin aliarvioinut keväällä valojen tarpeen selkeästi, joten nyt piti alkaa miettimään joitakin uusia valaisimia, kun huomasi että valaistus ei riitä ollenkaan. 

 Olohuoneen kattovalaisimet hankittiin jo remonttivaiheessa. Olen viehtynyt lasisiin valaisimiin. 
Ne ovat mielestäni koruttoman kauniita, ja ajattomia. 

Pöytävalaisimia kaipasin olohuoneen tasoille, kun illat alkoivat jo aikaisin hämärtyä. Näitä kauniita valaisimia halusin myös kaksin kappalein, jotta olohuoneen peilikuvamainen sommitelma säilyisi. 





Syksyssä on mielestäni ihaninta juurikin pimeät illat. Kun voi polttaa kynttilöitä iltaisin, mutta päivät ovat silti lämpimiä ja valoisia. Vaikkakin aamun kirpeys muistutteleekin edessä olevasta talvesta. 



Ikean jalkavalaisin siityi Handymanin edellisestä kodista. Mielestäni se sopii oikein hyvin uuteen ympäristöönsä ja siinä on ihan paras luku/tunnelmavalo!
Kauniin hevosaiheisen taulun saimme ystäviltä tupaantuliaislahjaksi. Se pääsi kunniapaikalle koristamaan olohuoneen seinää, johon olinkin toivonut löytäväni sopivan taulun. 




 Rappusissa huomasi hämärän tullen, että askel meinasi mennä harhaan. Sillä valkoiset askelmat sulautuivat toisiinsa kun valo väheni. Siihen kävin hakemassa jo aikaisemmin bongaamani valaisimen. Valaisin on ulos tarkoitettu Konstsmiden Modena seinävalaisin, jonka valo on täydellinen. Alas tuleva valo valaisee portaat, ja ylös suuntaava valo antaa mukavan pehmeän yleisvalaistuksen. 
Samalla saatte nyt nähdä aloittelemaani kuvakollaasia. Kerään rappusiin minun- sekä Handymanin suvusta vanhoja valokuvia. Ylempään rappuun tulee Handymanin suku, ja alempaan omani. 
Siitä enemmän kunhan projekti edistyy.



Eteisessä jatkuu lasivalaisimet. Kauniit valaisimet valaisevat myös tehokkaasti. 
Samanlainen valaisin koristaa sekä vieras- että arkieteistä. 



Rautalankavalaisin oli heräteostos, kun odottamaani valaisinta ei tullut parin kuukauden odottamisen jälkeen. Olen siihen oikeastaan tyytyväinen, sillä mielestäni ostamani valaisin sopii vierahuoneen tyyliin erittäin hyvin. 




Valaisinten mustapuhuva linja jatkuu yläkerrassa. Parven kattovalaisimia sytytetään harvemmin, mutta siivotessa ne ovat välttämättömät, ja antavat myös lisävaloa leikkihuoneen puolelle tarvittaessa. 

Nyt katse on taas suuntautunut pihalle, kun totesin että siellä olevat pihavalot eivät tule riittämään talven tullen. Siellä oleva ulkovalo ei toimi, joten sähkömiestä tarvitaan taas paikalle. Jospa sinnekin saadaan tunnelma kohdilleen pian. 

Tunnelmallisia iltoja kaikille!!