maanantai 26. helmikuuta 2018

Rikas, rakas (epätäydellinen) arki


Tiedättekö te sen tunteen, että kun olet siivonnut pitkin viikonloppua, voi lopulta sunnuntai iltana istahtaa alas, nostaa jalat ylös, ja vaan nauttia täydellisen siististä kodista?  En minä vaan!

Vaikka meillä ei varsinaisesti elä suurperhe tämän katon alla, niin kuitenkin sen verran suhinaa saadaan aikaiseksi, että siivoaminen on loputon projekti. Koirien- ja kissan karvanlähtö. Pikkuneidin leikit, jotka levittäytyvät huomaamatta talon joka nurkkaan ja huoneeseen. Aikuisten paperit ja muut käden ulottuvilla pidettävät tavarat. Sitten se loputon tiskirumba.
En toki edellytäkään, että missään ei saa näkyä elämisen merkkejä. Mutta täytyy myöntää että tällaiselle pedantille himojärjestäjälle, on joskus aikamoinen työ pitää talo siinä kunnossa, että voisikin huokaista ja nauttia ilman että jokin asia sattuu silmiin. Toki myös Handyman osallistuu siivoamiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen, mutta hän suhtautuu huomattavasti rennommin pieneen epäjärjestykseen kuin minä.










Mutta rakastan siltikin meidän arkea. Ja rentoja viikonloppuja, jolloin voidaan ulkoilun jälkeen ottaa torkut ja vaan nauttia ilman kiirettä ja stressiä. Sellainen viikonloppu on juuri takanapäin. Hyvää ruokaa, hitaita aamupaloja seuraillen lintuja lintulaudalla, ulkoilua mahtavassa kelissä, ja vaan mukavaa yhdessäoloa perheen kesken <3










Rentoutuminen, ja hetkessä eläminen on edelleen sellainen asia jota joudun harjottelemaan joka päivä. Onneksi lapsi, ja nykyinen elämäntilanne antaa siihen täydelliset edellytykset. Nykyään osaan jo nukkua päiväunia, ja kohta saatan jopa olla yhden kokonaisen viikonlopun ilman että korjailen kenenkään jälkiä.... tai siihen en taida pystyä koskaan. Mutta hetkistä nauttiminen. Sen mä jo osaan!


lauantai 20. tammikuuta 2018

Kevät, tule pian!



Olen alkanut suhtautumaan hieman ristiriitaisin tuntein talveen. Olen huomannut pitäväni siitä.... mutta silti se on mielestäni aaaivan liian pitkä!
Tunnelmallinen joulukuu meni, kaikkine tuoksuineen ja sävyineen. Nyt on vuorossa sitten mielestäni vuoden raastavimmat kuukaudet, tammi- ja helmikuu. Toki nyt on kaunista kun joka paikka on kirkkaan valkoinen. Mutta silti kylmyys, pimeys... ja erityisesti se kylmyys ovat minulle aina kuin tervanjuontia.
 
Kaipaan valoa, ja ehkä kuitenkin sitäkin enemmän tuoksuja. Niitä ei talvella ulkona juurikaan ole. Siispä yritän luoda pienillä asioilla niitä nyt kotiin. Lisään ripauksen kalpeita värejä ja tuoksukynttilöitä, niin tuntuu että kevät on jo hitusen lähempänä.









Toki jo huomaan päivien pidentyneen, ja olen kiitollinen siitä että ainakin tähän asti on pakkanenkin pysynyt siedettävissä asteissa. Mutta ulos kun katsoo, niin kyllä kevät tuntuu aika kaukaiselta käsitteeltä. Talven iloista siis nautitaan vielä hetkinen, joskin ajatukset alkavat suuntautumaan enemmän ja enemmän kevääseen talon seinien sisällä.


Heippa, ensi kertaan!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!



Täällä on kaikki valmista. Ruoat on valmisteltu, lahjat paketoitu (melkein kaikki), ja talo puettu punaiseen. Väri, jota en koskaan uskonut näkeväni sisustuksessani edes joulun aikaan. Nyt se tuntuu istuvan tänne, ja siltikin väri tuntuu raikkaalta. Se on ilmeisesti valkoisen ympäristön vaikutusta.






 Kultakutrille tein taas hevosaiheisen piparkakku"talon". Nyt se valmistui karusellin muodossa.
Hän sai itse koristella kaikki hepat, joten ne ovat kaikki täysin hänen omaa käsialaansa <3






Kuusi käytiin kaatamassa naapurin metsän puolelta, kun omasta pihasta ei sopivaa löytynyt. 
Luvan kanssa tottakai!










Nyt alkaa rauhoittuminen ja lomasta nauttiminen.








Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta 2018!